Iskemia.

Makaronilaatikko on uunissa joten tässä on aikaa kirjoitella muutaman rivillisen verran kuulumisia.

Palasin Suomen kamaralle sunnuntaina kello kuudelta aamulla, kolme päivää aiottua myöhemmin. Sinänsä oli aivan jumalattoman ärsyttävää jäädä vieraaseen maahan jumiin vailla tietoa kotiinpääsystä, mutta kyllä siitä sitten selvittiin.
Rahaa meni, mutta alitin budjettini kiitos äitini, joka maksoi syömiset. Mukava äiti. Tässä tosin pukkaa pientä stressiä jo kesätöistä, että jos ei pikkuhiljaa ala tulla kesätöitä niin saan syödä kesällä kynsiäni ja madella sossuun. Harmillista.

Jotenkin en nyt saa pidettyä ajatuksiani kasassa. Tarkoitus oli taas kerran kirjoittaa kunnollinen juttu, mutta näin tässä taas kerran käy, tajunnan virtaa vailla päätä ja häntää.

Oltiin tänään luokan kanssa käymässä taas kerran Sisälähetyksessä pitämässä vanhuksille viriketoimintaa. Omalta osaltani se tosin meni siihen, että juttelin vain erään mummelin kanssa. Oikein mukavastihan siinä vierähti tuo muutama tunti, ei sillä. Tästä eteenpäin tuo toiminta on ilmeisesti vapaaehtoista ja siihen osallistumattomille annetaan joitain korvaavia tehtäviä, mutta taidan käydä nuo loputkin mitä jäljellä on, niistä kun on luvassa jonkinmoinen bonus. Ei tosin mitään käryä, mikä tuo bonus mahtaa olla, mutta tuskin mitään ikävää.

Vapuski tarttis keksiä jotain puuhaa. Alustavat suunnitelmat oli jo mutta ne taisi mennä uusiksi. Ihan kiva. Suotta soitin pomolle töiden tekemisestä sunnuntaina..

... Menen katsomaan joko makaroonilaatikko olisi palanut.

I'm the sun.

Nyt voidaan melkein jo aloittaa virallinen lähtölaskenta. Pitkä odotus alkaa olemaan nyt takanapäin ja noin vuorokauden kuluttua lennämmekin sitten Teemun, sekä äidin ja velipojan kanssa Tunisian lämpöön. Ei haittaa edes, että viikonlopulle on lupailtu ukkosta, kunhan vaan pääsen vähän irrottautumaan arjen rutiineistani.

En malttaisi odottaa ollenkaan! Laukku on pakattu (lähes) ja kissa viety hoitopaikkaansa, nyt voidaan enää vain odotella.