Tonight the world dies.

Ah. Olenkin odottanut tämän tunteen ilmaantumista jo jonkin aikaa, sen verran räjähdysaltis on ollut ilmapiiri viime aikoina.

En kai voi kohta sanoa muuta, kuin kiitos ja näkemiin, nostaa kytkintä ja vaihtaa maisemaa ja näitä vitun pieniä piirejä, joiden vankina olen tässä viimeisen vuoden ollut. En toki toivoisi sitä, mutten usko tämän tästä enää paranevan. Niin monta kertaa on yritetty ja toivottu parasta, mutta koska historia toistaa itseään, en tiedä enää uskallanko. Olen kovin kyllästynyt aina pettymään, olemaan ikuisesti kakkonen jonkin paljon tärkeämmän ja hienomman rinnalla.

Mutta sitten, kesken tämän kaiken infernaalisen itsesäälipaskan keskellä muistankin jotain. Onhan vika minussakin. Kuitenkin, jos se olen aina minä, joka isken naamani asvalttiin,, tulisiko minun ehkä alkaa rakastaa itseäni enemmän?
Mutten usko, että on mahdollista rakastaa niin paljon, kuin rakastan sitä toista(, joka kerta toisensa jälkeen osoittaa, ettei arvosta sitä paskankaan vertaa).

Ja sitten tajuan. Minun tehtäväni onkin olla tässä. Odottaa ikuisuus kakkosena toivoen, että edes kerran huomaisit sen itse.

... Ja odottaa, että taas kerran maailmamme räjähtää ja maa polttaa jalkojemme alla, pakottaen meidät kauemmas toisistamme.

l e l u l a a t i k k o f i l o s o f i a a .

Huomatakseni en ole päivittänyt blogiani herran aikoihin. Saa nähdä saanko elvytettyä tätä enää, mutta eilen polkaisin käyntiin pienen projektin ja perustin sille oman bloginsa.

Lelulaatikkofilosofiaa.

Lelulaatikkofilosofiaa-blogissa minun on tarkoitus seurata painoani ja raportoida asioita mm. ruokavaliostani, liikunnasta (tai lähinnä sen puutteesta) ja toivottavasti myös iloita saavutetuista tavoitteista. Ensisysäys tähän projektiin on saatu jo aikaa sitten (aloitus on vain jäänyt), mutta eilen katsellessani valokuvia toissakesäisistä vaarini 70-vuotisjuhlista järkytyin todella sitä, miten paljon olen turvonnut. No, enemmän tästä aiheesta toisessa blogissani.

Hyvää Itsenäisyyspäivää kaikille.

Hola amigos.

En aio selitellä tätä pitkään vallinnutta radiohiljaisuutta.. ainakaan paljoa. Olen vain viimeaikoina ollut hukkua tekemisen määrään, siis aivan uskomatonta miten sitä raataakin koko ajan niska limassa ja silti tuntuu, ettei ole tehnyt juuri mitään, kun uutta tekemistä tulee koko ajan lisää. Nyt yritän kuitenkin taas parantaa tapani, jos vaikka saisin uuden pohjankin blogille väännettyä..
Olen nyt siis suoritellut sekä päivä-, että iltalukiolla englantia ja ruotsia, ja nyt viimeviikolla alkoi matikan 4.kurssi. Tämän lisäksi on ollut paljon töitä, mutta jostain on opiskelijan leipänsäkin revittävä; etenkin nyt kun ihanainen ruttumazdani ei mennyt katsastuksesta läpi ja sitä odottaa viikonloppuna pallonivelen vaihto ja jarrujen säätö, sekä ensiviikolla pohjan hitsaus. On siis luojan lykky, että olen saanut eräästä lähikunnan vanhainkodista töitä, joita kutsun vakituiseksi sijaisentoimeksi.

Olen toki kaiken kiireen keskelläkin ehtinyt hieman rentoutua, esimerkiksi viimeviikolla olimme armahan avopuoliskoni kanssa Forssan yöelämässä. Jukka Poikahan siis esiintyi paikallisessa Bar54:ssa, joten meidät löysi tuolloin sieltä.. Vaikka meistä kumpikaan ei kyseisen herran intohimoisia kuuntelijoita olekaan. Ja edellisenä viikonloppuna piipahdimme katsastamassa Salon tarjontaa Rikalasta käsin. Nyt on vakaa päätös pitäytyä tipattomana ensikuun 15. päivään, kun CMX tulee tänne meidän kotinurkille esiintymään.

Olen ollut tässä viimepäivinä kasvavan koulustressin alla hieman alakuloinen. Nyt se tuntuu hieman helpottavan. Hyvä niin, sillä olen kärsinyt viimeaikoina todella usein ikävistä sydämen lisälyönneistä. Siitä löydettiin muuten soinnillinen sivuääni, ja huomenna olen menossa labraan verikokeisiin ja samalla sitten sydänfilmiin. En usko tuon kuitenkaan olevan mitään kovin vakavaa.

Jotenkin blogini tuntuu menettäneen punaisen lankansa... Hölisen juttuja vähän sieltä täältä. No, kenen elämässä muka olisi juonta.

... and then I go and spoil it all by saying something stupid like "I love you".

Otsikossa hieman Frank(&Nancy) Sinatraa, kaunis kappale nimeltä Something Stupid. Kun joskus yhdeksännellä luokalla hurahdin kuuntelemaan Sinatraa, ajattelin heti, että tuo kappale on yksi potentiaalinen häävalssiehdokas, ja on se sitä vieläkin. Toinen on samaisen herran svengaava Dancing cheek to cheek. Tuota ei voi valssata, mutta kyllä sen tahtiin tekee mieli muuten vaan vatkata. Voi että.

Mitä itse herra Sinatraan tulee, en tiedä ketään niin tyylikästä ja komeaa miestä (omaani lukuunottamatta tietenkin), jotenkin se 50-luvun tyyli, hattu ja ne kapeat kasvot vetoavat aina vain. Miesihanteeni lienee hieman tavallisesta poikkeava, koska kaikenmaailman Brad Pittit ja Robert Pattinsonit eivät yksinkertaisesti vain iske. Vai onko se tuo ihastuttava mafialook, joka saa tällä tytöllä sydämen läpättämään... Suorastaan kuin kummisetä Vito Corleone Mario Puzon tunnetussa kirjassa.

Drink you pretty.

Taas on tullut kuluneeksi jokunen tovi edellisestä kerrasta.

Tässä välissä on ehditty yhtä jos toistakin, mainittavimpana kenties muutto uuteen, kivempaan kotiin. Ja sitten kenties se, että siinä, missä alkukesästä olin miltei työttömänä, olen nyt loman lähetessä loppuaan saanut työtarjouksia jopa liikaa.
Kovin mukavaa, kun miettii, että syksyllä aloitan taas lukion, ja kirjat kun ovat harmillisen kalliita.

,,, olen kyllä niin jumissa, etten edes yritä tänään enempää.

what happines means to me.

Hain toissapäivänä kissani takaisin, enkä voi ymmärtää, miksi alunperin annoin sen pois. Ninjanaattorista on kasvanut jo melkein aikuinen, kaunis kissa. Muistan, kun se tuli meille. Muistan, miten se kuusiviikkoisena mahtui takkini sisään, kun pitelin sitä koko automatkan sydäntäni vasten, ja se itki pikkukissan itkuaan.
Se oli niin pieni, pienin viidestä sisaruksesta. Pikkuinen se on vieläkin, muttei sentään niin nyrkillätapettava.



Ninja n. 9 viikkoisena



Ninja nyt

100 Faktaa pt. 2

Jatkakaamme mielenkiintoisten faktojen parissa.

41. Olen epäjärjestyksen kuningatar, enkä voi sietää sitä piirrettä itsessäni. Olen siis epäjärjestyksestä pitämätön epäjärjestyksellinen ihminen. Se ei ole lainkaan hyvä yhdistelmä.

42. Kotini on siis harvoin tiptop. Usein, kun saan tiedon saapuvista vieraista, alan huiskia ympäriinsä sellaisella vauhdilla ja tarmolla, että heikompaa hirvittää.

43. Saan toisinaan kuitenkin valtavia tarmonpuuskia ja siivousmotivaatiota. Näinä hetkinä luuttuankin sitten lattiasta kattoon.

44. ... Työskentelen mm. siivoojana ja ärräntätinä.

45. En ymmärrä ihmisiä, jotka eivät pidä tiskaamisesta.

46. Lempijuomani ovat Coca-Cola ZERO, Rainbown appelsiinimehu ja Crowmoorin extrakuiva omenasiideri.

47. Minulla on rumat jalat.

48. ---ja kuivat kädet.

49. Vihaan muuttamista. Kaikki se pakkaaminen ja hössöttäminen, puhumattakaan raskaiden tavaroiden kantamisesta. Järjestelyvaihe on vielä jopa siedettävä jos sen saa tehdä organisoidusti ja 'porrastetusti', eikä niin, että kaikki kamat heitetään kämppään ja mietitään sitten, mikä menee minnekin... Eijeijei.

50. Olen luultavasti muuttamassa tällä viikolla.


***

Huomenna menemme siis Teemun kanssa katsomaan Ojoisille toista HOPSin kohdetta, ja jos se miellyttää, raahaamme tavaramme sinne kenties jo tällä viikolla. Mukavaa kovin, maisemanvaihdos tuleekin tarpeeseen.
Asunto on nykyistämme muutaman neliön isompi, se sijaitsee kerrostalossa ja siinä on parveke. Oi, pääsen siis nauttimaan aamukahvista parvekkeella vielä tänä kesänä.

100 Faktaa pt. 1

Päätin tässä aikani kuluksi ottaa tämän blogosfäärissä jo pitkään kiertäneen haasteen vastaan. Haastan samaan jokaisen, joka erehtyy lukemaan tämän.

Tässä olisi ensimmäinen satsi.

1. Kuuntelen musiikkia, tai jos en kuuntele, haluaisin kuunnella. Kaikenlainen musiikki menee, usein kulutan yhden biisin/artistin täysin loppuun ja siirryn sitten seuraavaan.

2. Rakastan sitä tunnetta, kun jokin kappale muistuttaa menneistä tapahtumista.

3. Amy MacDonald on maailman kaunein nainen. Siitä ei keskustella!



4. En voi sietää Sturm und Drangia! Nyt kaikki pikkutytöt alkaa janoamaan mun vertani, mutta kun! se jäbä ei vaan osaa. Ootteko kuulleet sen Indian-biisin? "Meeeibi one deeeei in ö pleis vitaut taim vitaut speis! Aiiii kän luuk päk änd sii tät aim fainalli hooooul!" Se on aivan uskomattoman kamalaa kuunneltavaa. Ja se musiikkivideo. Joku aneeminen muija jollain (hauta?)kivellä. Pojjaat on yrittäneet tavoitella jotain oikein suurenmaailman musiikintekijän huippumusavideota. Eivät onnistuneet. Mut ei se kai niiden syy ole, vaan sen musiikkivideon ohjaajan...

5. Näin kerran kaksi vuotta sitten Sturm und Drangin jätkät Viking Isabellalla. Olivat esiintymässä siellä (Jostain syystä en ollut kuuntelemassa) ja sitten keikkansa jälkeen istuivat baarissa. Satuin silloin istumaan viereisessä pöydässä, ja menetin uskoni. Kyseiset henkilöitymäthän olivat tuolloin vielä itseänikin alaikäisempiä, mutta joku baarimikko kantoi niille sinne pöytään tequilaa. Ja varmaan sekin näki, ettei ole ikää. Hmmph.

6. Lupaan, etten enää ikinä puhu Sturm und Drangista.

7. Tuskin pidän sitä lupausta.

8. Pelkään ötököitä. Hämähäkit, kärpäset ja hyttyset (ja perhoset) on OK, mutta kaikki ampiaisensukuiset saa mut oikeasti pakokauhun valtaan. Tiedän, miten irrationaalista on pelätä 500 kertaa itseään pienempää oliota, mutten voi sille mitään.

9. Jostain syystä kimalaisia en pelkää! Ne on söpöjä.



10. Olen viimeaikoina lukenut kovasti. Minulla on usein kausia, joina en saa sivuakaan luettua, mutta silloin tällöin minusta tulee yläasteikäinen itseni ja luen luen luen.

11. Lukemisen lisäksi kirjoitan myös itse mielelläni. Proosaa ja runoja lähinnä.

12. En hallitse rahankäyttöäni. Käytän sitä holtittomasti ja ajattelematta.

13. Lainaan rahaa helposti. Siis minä lainaan muille. Onneksi ei ole kuin yksi ihminen, joka kehtaa pyytää. Harmi, että hän maksaa harvoin ajallaan takaisin.

14. Lainaan myös tavaroitani liian helposti.

15. Kerran kaverini, jolle lainasin Kellopeliappelsiini-elokuvan, lainasi sen eteenpäin kaverilleen, jonka (entinen) kämppis varasti elokuvan -- lieneekö tarpeellista sanoa, että olin (olen edelleen) pikkasen vihainen.

16. Josta tulikin mieleeni, että suutun yleensäkin melko helposti. Tai pikemminkin turhaudun, jonka jälkeen alan haastaa riitaa puoliksi tahallani.

17. Olen hyvin hankala ihminen ( :---D )

18. ... mutta toisaalta olen hyvin sydämellinen ja kiltti.

19. Pureskelin ennen kynsiäni, vaikka niissä ei ollut enää edes mitään pureskeltavaa. Nykyään yritän välttää, mutta nyt on harmikseni sellainen kausi, ettei kynnet halua toipua siitä kun viimeksi purin/nypin/revin ne lyhyiksi. Hyi ;<

20. Tykkään pitkistä kynsistä, ja kun omani kasvavat vähän pidemmiksi, en enää raaski purra niitä.

21. Pidän matkustamisesta, mutta kärsin/olen kärsinyt matkapahoinvoinnista miltei missä tahansa kulkuneuvossa. Tietysti toisinaan on parempiakin päiviä, enkä nykyisin enää voi pahoin busseissa. Junissa en ole koskaan kokenut matkapahoinvointia, mutta esim. henkilöauton takapenkki kuumana kesäpäivinä on nykyään, oman ajokortin ja etupenkillä istumisen myötä aivan uskomattoman kamala paikka!

22. En voi sietää Beatlesiä!

23. On melko paljon asioita, joita en voi sietää.

24. Rumat ja tyhmät ihmiset ovat sellaisia.

25. Mielestäni kuitenkin melkein jokaisessa ihmisessä on jotain kaunista. On kuitenkin olemassa ihmisiä, jotka ovat vain rehellisen rumia.

26. Oasis-bändi on rumien miesten keskittymä.

27. Mutta Herra Ylppö on Suomen komein mies.

28. ... ja Eminem on maailman paras valkoihoinen räppäri.

29. Itseasiassa se taitaa olla sittenkin paras räppäri.

30. Vaikken edes juurikaan kuuntele Eminemiä.

31. Olen aina vakuuttunut siitä, että olen oikeassa. Ja usein olenkin!

32. Toisinaan tämä tuottaa ongelmia väärässä olevien ihmisten kanssa, jotka luulevat olevansa oikeassa.

33. Oikeassa oleminen on minulle oikeasti aivan naurettavan tärkeää!

34. Kissani tuijottaa minua ja se on pelottavaa.

35. Steven Hallin Haiteksti-kirja on melkein paras koskaan lukemani.

36. Suklaamurot banaanijogurtissa on melkein yhtä hyvää, kuin muromysli(kuivattuja marjoja!) maustamattoman jogurtin kera.

37. Pidän itseäni panseksuaalina,,,

38. ,,, Vaikka ulospäin eläinkin aika selkeästi heteroelämää.

39. Arvostelen ihmisiä herkästi ulkonäön perusteella, mutta pystyn muuttamaan mielipiteeni jostakusta hyvinkin nopeasti keskustelun perusteella.

40. Tämä on viimeinen fakta tällä erää; En usko, että ketään kiinnostaa lukea tätä.

sepsis.

Oon niin hyvä näitten layoutejeni kanssa, että päätin pistää tuon bloggerin valmiin taustan blogiini. Mutta kovin kuitenkin pidän tästä ihanasta pikkuvauvanpinkkeydestä ja persikkaisuudesta. Syksyntullen voinenkin palata takaisin harmaaseen/mustaan tms.

Olen myös kovasti koukuttunut noiden hienojen lääketieteellisten termien viljelyyn. En tosin ole viljellyt niitä muistaakseni kuin kahdesti. Mutta tuleepahan ainakin kerrattua niitä, perushoidon opettaja voi olla sitten tyytyväinen.

Kuka soittaisi mun puolesta opolle mun lukio-opintojen aloittamisesta? En itse saa aikaiseksi. Lyödäänkö sitäpaitsi vetoa, että se on pyhittänyt aurinkoiset päivät lomailuun ja pitää puhelinta kiinni...

Long time no see... Long time no ABC !

Viime kerrasta näyttää kuluneen luvattoman pitkä aika, miltei kuukausi! Tässä on ehtinyt tapahtua yhtä jos toistakin, enkä varmasti enää edes muista kaikkea.
Pääsääntöisesti elämäni on noudattanut samaa vanhaa kaavaansa muutamia irtiottoja lukuunottamatta.

Irtisanouduin eilein työstä, jossa ehdin olla 7 päivää. Hyvä niin, se olikin paskamesta nimeltä Suoramarkkinointi Mega. Onneksi ei tarvitse kituuttaa siellä koko kesää, vähemmästäkin olisi tullut hulluksi. Perjantaina kokeilen taas siipiäni kioskimyyjänä. Ihan kiva, että saan kahden päivän mega-palkan yhdestä päivästä ärrällä.

Kun olen ollut tämän yhden päivän vapaalla, alkaa tuntua pikkasen kesälomalta. Hyvä se on tässä vaiheessa tajuta olevansa lomalla, kun viikon päästä ollaan jo valmistautumassa henkisesti juhannuksen rientoihin. Oi juhannus, tule jo. Kuuluuko se muuten kirjoittaa isolla vai pienellä J:llä?
Omista jussisuunnitelmistani voisin kirjoitella sen verran, että mökille ollaan menossa koko lössi. Lössi tarkittaa siis vähintäänkin minua ja Teemua, sekä Teemun porukoita.
Odotan kovasti mökkijuhannusta, mutta sitä ennen on hoidettava yksi työviikko pois alta.

Jospa siinä tili karttuisi.

Hakaniemen sillalla viima on jäätävä .

Perjantaiselta Tampereenreissulta jäi käteen muutakin, kuin tämä kamala kevät/kesäflunssa, nimittäin Swamp musicissa käteeni sattui eräs lätty... Olen erityisen hämmentynyt siitä, etten ole törmännyt Pariisin kevääseen kuin vasta tovi sitten, kun tikutin musiikkia Teemun siskon koneelta. Last.fm on sitä jo hyvän aikaa minulle suositellut, mutta mistään en ole sitä löytänyt ( ilmaiseksi ). En löytänyt vieläkään, mutta tuo 4,95 euron hinta ei paljoa kirpaissut.
Viikonloppuna levy oli ahkerassa kuuntelussa ja olenkin melko varma, että tulee olemaan jatkossakin. Pariisin kevät kun on juuri sellaista ihastuttavan kevyttä kesämusiikkia minulle. Suosittelen.

Ei kai tässä muuta.

Ima dinosaur.

Otsikko ei liity mihinkään millään tavalla.

Olen tullut kertomaan, että olen kyllästynyt. Räjäyttänen joku päivä blogini ulkoasun uusiksi, heti kun löydän jostain aikaa ja viitseliäisyyttä.

Iskemia.

Makaronilaatikko on uunissa joten tässä on aikaa kirjoitella muutaman rivillisen verran kuulumisia.

Palasin Suomen kamaralle sunnuntaina kello kuudelta aamulla, kolme päivää aiottua myöhemmin. Sinänsä oli aivan jumalattoman ärsyttävää jäädä vieraaseen maahan jumiin vailla tietoa kotiinpääsystä, mutta kyllä siitä sitten selvittiin.
Rahaa meni, mutta alitin budjettini kiitos äitini, joka maksoi syömiset. Mukava äiti. Tässä tosin pukkaa pientä stressiä jo kesätöistä, että jos ei pikkuhiljaa ala tulla kesätöitä niin saan syödä kesällä kynsiäni ja madella sossuun. Harmillista.

Jotenkin en nyt saa pidettyä ajatuksiani kasassa. Tarkoitus oli taas kerran kirjoittaa kunnollinen juttu, mutta näin tässä taas kerran käy, tajunnan virtaa vailla päätä ja häntää.

Oltiin tänään luokan kanssa käymässä taas kerran Sisälähetyksessä pitämässä vanhuksille viriketoimintaa. Omalta osaltani se tosin meni siihen, että juttelin vain erään mummelin kanssa. Oikein mukavastihan siinä vierähti tuo muutama tunti, ei sillä. Tästä eteenpäin tuo toiminta on ilmeisesti vapaaehtoista ja siihen osallistumattomille annetaan joitain korvaavia tehtäviä, mutta taidan käydä nuo loputkin mitä jäljellä on, niistä kun on luvassa jonkinmoinen bonus. Ei tosin mitään käryä, mikä tuo bonus mahtaa olla, mutta tuskin mitään ikävää.

Vapuski tarttis keksiä jotain puuhaa. Alustavat suunnitelmat oli jo mutta ne taisi mennä uusiksi. Ihan kiva. Suotta soitin pomolle töiden tekemisestä sunnuntaina..

... Menen katsomaan joko makaroonilaatikko olisi palanut.

I'm the sun.

Nyt voidaan melkein jo aloittaa virallinen lähtölaskenta. Pitkä odotus alkaa olemaan nyt takanapäin ja noin vuorokauden kuluttua lennämmekin sitten Teemun, sekä äidin ja velipojan kanssa Tunisian lämpöön. Ei haittaa edes, että viikonlopulle on lupailtu ukkosta, kunhan vaan pääsen vähän irrottautumaan arjen rutiineistani.

En malttaisi odottaa ollenkaan! Laukku on pakattu (lähes) ja kissa viety hoitopaikkaansa, nyt voidaan enää vain odotella.

Yhyy.

Tein blogille uuden ulkoasun, vähän kusee tuo harmaan sävy tuossa ylätunnisteen kuvassa, mutta paskat siitä. Samoin tekstin pinkkeys ei ole ollenkaan läheskään sama kuin tuossa Cyberspace-tekstissä, mutta en jaksa nyt moisilla vaivata päätäni.

Inhottaa kun blogger ja picasa ei oikein toimi noiden väriensä kanssa 1:1... Olisi kiva kun saisi tuon #333333-harmaan Picasallakin yhyyitkuvinku.

Tällä on ollut kamala närästys kohta varmaan 18 tuntia. Kenties se on se eilen syömäni kebabbi, oli mikä oli mutta haluaisin tästä jo eroon. Kamala polte, ikinä ei ole ollut tällaista närästystä. Eikä vitun Renniekään auta, seuraavaks juon vitusti maitoo tai menen ostamaan Samarinia.

... Mut on jotain hyvääkin, sain matikankokeesta 3sen, eli tuo kiitettävä tulee sitten kurssiarvosanaksikin. Hehe.

Kaunis kuin 60-luvun Anna Karina.

Hieman vanhempana kirjoitan nyt Herra Ylpön laulaessa taustalla. Eilen käynnistyi siis viimeinen teinivuoteni ja isä toi sitten lahjaksi tuon Herra Ylpön & Ihmisten uusimman lätyn Pojat ei tanssi. Kokonaisuudessaan loistava minun mielestäni, en voi olla rakastamatta Ylpön sanoituksia.

Viikonloppuna suuntaamme Teemun kanssa Saloon katsomaan kyseistä kokoonpanoa, mutta vähän minua houkuttelisi mennä jo torstaina Forssan 54seen kun sielläkin esiintyvät. Teemu ei tosin ollut ihan niin innostunut ajatuksesta eräistä syistä.

Oli muuten viimelauantaina oikein kunnon kotibileet, ainakin siitä päätellen, että kaksi ihmistä oksensi, toinen jopa keittiön lattialle. Kyseinen oksentelija hajotti myös meidän vessanpöntönkannen, nyt siitä puuttuu oikein kunnon palanen... Mut hauskaa oli, vaikkakaan draamalta ei säästytty.

...Josko sitä nyt suoristaisin hiukset ja vaihtaisin vaatteet.

Enää kaksi viikkoa Tunisianmatkaan.

Hey there Delilah.

Hey there Delilah
What's it like in New York City
I'm a thousand miles away
But girl tonight you look so pretty
Yes you do
Time square can't shine as bright as you
I swear it's true

Hey there Delilah
Don't you worry about the distance
I'm right there if you get lonely
Give this song another listen
Close your eyes
Listen to my voice it's my disguise
I'm by your side

Oh it's what you do to me (4x)
What you do to me

Hey there Delilah
I know times are getting hard
But just believe me girl
Someday I'll pay the bills with this guitar
We'll have it good
We'll have the life we knew we would
My word is good

Hey there Delilah
I've got so much left to say
If every simple song I wrote to you
Would take your breath away
I'd write it all
Even more in love with me you'd fall
We'd have it all

Oh it's what you do to me (4x)

A thousand miles seems pretty far
But they've got planes and trains and cars
I'd walk to you if I had no other way
Our friends would all make fun of us
And we'll just laugh along because we know
That none of them have felt this way
Delilah I can promise you
That by the time we get through
The world will never ever be the same
And you're to blame

Hey there Delilah
You be good and don't you miss me
Two more years and you'll be done with school
And I'll be making history like I do
You know it's all because of you
We can do whatever we want to
Hey there Delilah here's to you
This ones for you

Plain White T's - Hey there Delilah

Tuli ikävä muutamia ihmisiä, tämä siksi.

pleasure little treasure.

Hyvää (Depeche Moden säestämää) sunnuntaiaamua vaan kaikille. Tulin, koska koen parhaillaan hyvinkin voimakasta halua kirjoittamiseen, mutta koska en yksinkertaisesti pysty keksimään, mitä kirjoittaisin, niin löpisenpäs nyt tänne sitten kaikenlaista turhaa teidän (koska blogillani on varmasti ainakin kaksi lukijaa) iloksenne ja suruksenne.

Viettelin eilen pienenpientä ryypiskelyiltamaa kera Teemun, sekä kahden S:n kanssa. Alunperin en ollut aikeissa lähteä jatkamaan iltaa baariin, mutta niinhän me sitten pienen väännön jälkeen päädyimme Hannibaliin, taas kerran. Oli kuitenkin loppupeleissä ihan mukavaa, törmäsin muutamaan tuttuun, mutta yksi oli ehdottomasti ylitse muiden, nimittäin eräs hyvä ystäväni ala-asteelta ja yläasteen kasiluokkaan saakka.
Hauskaa sinänsä, että olin juuri menneinä päivinä ajatellut tätä kyseistä naista melko paljonkin, niinkuin olen ajatellut montaa muutakin vanhaa kaveriani, joihin en enää niinkään ole yhteyttä pitänyt.
No, juttelimme siinä sitten hetken tupakoinemme, ja nyt haluaisin kovin kutsua neitosen tänne meille. Nyt hieman vanhempana ja kypsempänä voinen todeta, että syy, jonka vuoksi minä ja tämä kaverini silloin kerran ajauduimme erillemme, on jumalattoman typerä, ja haluaisin todellakin saada sen hyvän ystävän takaisin, joka minulla kerran oli.

Toivon, ettei nyt ole liian myöhäistä, vaikka tuskinpa koskaan on.

nÄLKÄ.

Minut ylipuhuttiin eilen menemään viimein lävistämään kieleni, ja niinhän minä sitten yllytyshulluna tyttönä astelin sisään liikkeeseen.

Lävistys kävi äkkiä, kun miinustetaan se aika, jonka lävistäjäsetä Mika kulutti kieleni kiskomiseen. Ei jumaleisson mitä touhua, loppupeleissä siinä oli lävistäjän lisäksi joku tatuoitu semikehonrakentajamies pitelemässä päätäni paikallaan ja vielä joku tyttönen pitelemässä alahuultani näkyvyyttä estämästä.. Varsinainen murheenkryyni asiakkaaksi olin siis.

Mutta kuten sanoin, rei'ittäminen oli hetkessä ohi ja korukin paikallaan, ja minä viisikymppiä köyhempi. Ei muuta kuin apteekin kautta kotiin Corsodylin (kertakaikkiaan kammottavaa ainetta, ihan muistuu viisaudenhampaidenpoisto mieleen) kanssa.
Parissa tunnissa puhe-elimeni turposi varmaan kaksinkertaiseksi, mutta laski sitten otettuani Ibumaxin. Yöni sain myös onneksi nukkua rauhassa heräämättä kielikipuihin. Nice. Olin jo valmistautunut henkisesti valvomaan koko yön.

tänään aamulla ajattelin ihmeissäni, että mikä on, kun ei ole kieli lainkaan kipeä... Luulot karisivat kuitenkin nopeasti, sillä noustuani sängystä ja toivotettuani hyvää huomenta koulusta hyppärille päässeelle Teemulle, iski suuvärkkiini sellainen polte ja tuska, että oli pakko ottaa Ibumax. Nyt olenkin sitten pärjännyt sillä koko päivän, paitsi että...

... Kamala nälkä !

Ette voi uskoa, miten mieli tekisi hakea leipää ja PURESKELLA, mutta koska haluan suuni olevan kunnossa mahdollisimman pian, aion selvitä mehujäällä ja keitoilla vielä tämän päivän, kenties huomenna voin iltapalaksi jo syödä leipää.

Odotan sitä todella.

brainwash.

Enpäs olekaan kirjoitellut aikoihin, kuinkas siinä nyt näin kävi... No, nyt näpyttelen muutaman sanasen, ettei tule niin huono omatunto tästä radiohiljaisuudesta.

Katselin juuri tuossa Saw VI-elokuvan. Käväisin tänään töissä Turengin ärrällä ja vuokrasin sen sieltä tajuttuani kyseisen pätkän jo ilmestyneen. Odotin sitä kuin kuuta nousevaa jo vitosen jälkeen, mutta niin se vaan on mennyt täysin ohi...
No,olihan tuo ihan katsomisen arvoinen, mutta minusta alkaa vähän mennä tuo silmitön teurastaminen ja itseääntoistavat juonenkäänteet jo pikkasen yli...
Nyt tylsistyn sitten TVn ääressä mässyn kera yksin, kun Teemu on Trash Festeillä. Täytyy sanoa, että tekee mieleni kovin ottaa auto ja lähteä ajamaan kohti pääkaupunkia ihan vain siksi, että olisi jotain tekemistä... ja mikä tärkeintä; seuraa.

En osaa olla yksin enää nykyään. Pitäisi olla koko ajan tekemistä.
Tylsää.

Kuka jätti kaikki kauniit sanat käyttämättä, kuka hylkäsi unelmansa tulevaisuudesta, suuresta tulevaisuudesta.

Niin varmasti kuin talvi taittuu vähä vähältä kevääseen ja otsikossa on ote Maj Karman Tulevaisuudesta, alan kokea käsittämätöntä melankoliaa, surumielisyyttä ja tyytymättömyyttä siitä kaikesta, mitä elämäni nykyisin sisältää -- Mutta ennenkaikkea tyytymättömyyttä omaan itseeni ja siihen, miten kohtelen ihmisiä ympärilläni. Siihen, miten tapaan ajatella. Siihen, että ponnisteluistani huolimatta en pysty vakuuttamaan itselleni, että olisin tämän ihanan paskaelämän arvoinen, että läheiseni todella välittävät, että minulla on edes jokin pienenpieni tarkoitus tässä maailmassa. Että minä pystyisin yksinään pelastamaan jonkin ihmisen hulluudelta tai yksinäisyydeltä tai itseltään tai joltakin vain olemalla minä itse. Että yleensä kykenisin mihinkään.

Tämä on (lähes)jokavuotinen kevätmasennukseni, tyypillisesti se ilmenee vasta myöhään, huhti-toukokuussa, mutta nyt jokin sisäinen kelloni on mennyt sekaisin, ja tämä iskee jo helmikuussa.. Kenties se johtuu siitä, että säästyin tältä viimevuonna, toissavuonnakin se taisi olla melko minimaalinen erinäisistä syistä.

Tänävuonna maailma ei taida hymyillä minulle niin kuin se on kuluneina kahtena vuonna tehnyt.





Tunnustan, että haluan pois
Haluan onnen, mutta kuka sen tois?
Haluan, että joku odottaa minua kotiini.

Maj Karma - Satiinisydän

Navakka tuuli tekee ilmasta erittäin hyytävän.

Talvi siis suureksi harmikseni jatkuu ja jatkuu vaan.

Olisipa kertakaikkiaan mainiota, jos joku kustantaisi tälle etelänmatkan... ja ehkä tuolle toisellekin puoliskolle, kun ei sitä yksin kukaan halua matkustaa.
Minnehän sitä matkustaisinkaan, jos olisin rikas...

Egyptin El Gouna olisi ainakin varmasti listalla. Vierailin ko. kohteessa talvella 2007, eikä minulla ole moitteen sanaa.



Kuvassa muuten sama hotelli, jossa kolme vuotta sitten majoituin, Sultan bay. Maailman paras hotelliaamiainen, jos minulta kysytään. Ne croissantit ja paistetut tomaatit, oih.

Oi, nyt iski matkakuume. Voisin sen lievittämiseksi laittaa muutaman kuvan tuolta Egyptinmatkaltani liian kauan sitten.. Klikkaa isommaksi.



Käväistiin Luxorissa ja tsekattiin muinainen Theba, Karnak (ohimennen) ja kuninkaidenlaakso. Allaolevassa kuvassa joku pylvässali tai joku, en muista enää... Ensikerralla kun lähden reissuun, pidän kyllä matkapäiväkirjaa!

Tapoin sen.

Tai ainakin vammautin. Tietokoneeni. Vasemman alareunan näppäimet välilyöntiä myöden tuntuvat nyt melko "jähmeiltä", ja miksi?

Koska minun piti tietysti fiksuna ja kohteliaana tyttönä tarjota siideriä vähän läppärillekin. Voi paska.

Miksi.

Miksi Ellos haluaa väkisin tyrkyttää mulle jotain mustaa puseroa, jota en todellakaan ole tilannut, ja vieläpä VANHALLA osoitteellani. Mitä, hä?! Mä en tajua.

Pitänee huomenna soitella ja tiedustella asiasta.

Bitch, Please!

Tuhlasin taas rahaa. Eilen koruteline, helmet, kaksi kapeaa niittivyötä ja kissalle valjaat ja talutin.. Tänään HIEMAN enemmän, ostin nimittäin uuden puhelimen. Lisäksi rahaa meni melkeinpä luvattoman paljon myös Ninjan rokotuksiin, mutta tokihan tuollaiset nyt pitääkin hoitaa. Kyseessä kun on kuitenkin rakas lemmikki.

... Mutta aijai, nyt on pakko kyllä lopettaa tämmöinen tuhlailu, ettei tarvitsisi syödä kynsiään. Laitoin kyllä tänään täyskenon, olisipa kertakaikkiaan mukavaisaa, jos sieltä tulisikin jotain.. Mutta tokkopa.

Suoristusraudan vaaroista.

Olin tuossa tovi sitten suoristelemassa moppiani. Suoristusrautani on nimeltään Vidal sassoon, tarkemmin sanottuna Hot tools Ribbon curl hair styler, valkoinen sellainen.



No, kävipä siinä sitten niin, että poltin kyseisellä (230 celsius-asteisella) vehkeellä jo toistamiseen korvani. Viimeviikolla meni korvalehti, nyt poltin kuuloelimeni tuolta aivan ylhäältä rustosta... Auts. Olen kärventänyt rakkaalla hiusmuotoilijallani jo mm. peukaloni ja etusormeni (epic fail), sekä otsani. Ei kannattaisi kai käyttää rautaa, joka kuumenee kauttaaltaan, jos on näinkin käsi kuin minä.

Huomenna olen voittaja.

Tylsää sunnuntaita.
Ei me sitten päästy eilenkään sinne baariin.


Tajusin äsken, että meidän kämppä on aika kiva. Se johtuu siitä, että Teemu siivosi. Siivoilin minäkin hieman, mutta Teemu suoritti imuroinnin, eli kunnia hänelle. Itsehän vain raivasin vaatteeni ja muut tavarani kaappeihin/pyykkiin makuuhuoneen lattialta. Miten-niin-olen-muka-epäsiisti? Mut ei siellä ollut ollenkaan sukkia tai stringejä, ne Teemu uhkasi imuroida. Mutta juuri äsken huomasin, että tässä sohvalla vieressäni on kyllä yksi likainen pari sukkiani... Oh well...

Huomenna sitten kouluun, pitkästä aikaa. En voi väittää, ettenkö olisi kovin mielissäni moisesta seikasta. Kovin olen.
Huomenna suuntaan myös ihanaisen Johannan kanssa kirpparikierrokselle koulun jälkeen, toivottavasti löytäisin jotakin..

Nyt voisin mennä nauttimaan siististä makuuhuoneestani tuonne sängyn puolelle, ja ottaa seurakseni Blomkvistin ja Salanderin, eli siis Stieg Larssonin Miehet jotka vihaavat naisia-pokkarin.


P.S. Näin unta, että voitin lotossa 4 800 euroa. Se oli kiva uni se.

I'm a technorocker.

Josko sitä tänään pääsisi baariin. Kahtena iltana sitä on jo yritetty, kolmantena voisi vaikka onnistuakin. Olisi toki kaikista hienointa, jos tänne vielä saisimme Teemusen kanssa hieman jonkinlaista ryyppyseuraa, mutta meneehän tuo toki kahdestaankin, baariin kun kuitenkin suuntaamme. Josko sieltä sentään löytyisi seuraa meille.

Olen hippasen ehkä ylpeä itsestäni näitten siivoushommieni kanssa, joita siis teen viikoittain sellaiset kuusi tuntia. Tämän viikkoiset hommat olen nimittäin tehnyt sellaisella turbovaihteella, että tänäänkin n. kahden tunnin hommaan meni vähän reilu tunti. wohoo, hyvää kuntoilua ja palkka juoksee. Niinkuin minäkin niiden siivouskärryjeni kanssa.

P.S. Mulla on aistiharhoja! Oon varmaan kylmettänyt jalkani niin, että nyt siinä on ajoittain sellaisia kummia kuumia aaltoja, tuntuu kuin joku kusisi mun jalalle... Tai sit mun jalalla on vaan vaihdevuodet.

Ra ra ah ah ah roma roma ma Gaga ooh la la

Bad Romance-musiikkivideossa Gagan silmille tapahtuu jotain...



Ja vertailun vuoksi vielä eläin, joka ei todellakaan ole tästä maailmasta.. Hrr. Kattokaa ny!



No ei vaan. Mut tosissaan, mitä Gagan naamalle on tapahtunut? Ja onko kukaan muu huomannut, että ko. musiikkivideossa neitokainen näyttää ihan Alien-leffojen alienilta? Siinä kohdassa, jossa se ryömii sieltä "kotelosta" valkoisessa lateksiasussa, joka peittää kaiken muun kuin suun ja nenän.
Ja sitten oli vielä tämmöinenkin...



Klikkaapa isommaksi niin tajuat..


Mutta Gaga on siis out of this world ja se on ihan hyvä juttu. Scifi on hyvä, gaga on hyvä. Alien on parhautta.

I want to party.

Havahduin juuri äsken, suureksi ikäväkseni tajuamaan, että elämäni on tylsää. Tai tylsempää kuin ennen. Mukamas. Ja tottahan se on, tämä päiväkotityössäoppiminen on suuresti rajoittanut esimerkiksi baarissa ravaamistani, mikä on sääli... Mutta toisaalta hyväkin asia, säästyypähän vähäiset pennoseni.
Viikonloppuna Teemun lähdettyä sukuloimaan ja forssankotiinsa, oli määrä lähteä vähän juhlimaan, tai niin olin suunnitellut, mutta kuinka kävikään. En mennyt. Ei tipan tippaa alkomahoolia koko viikonloppuna. Eiku,, perjantaina taisin juoda yhden siiderin! Kun sitten sunnuntaina kuulin Teemun olleen kaverinsa ja tämän tyttöystävän kanssa ravitsemusliikkeessä ja exänsä tupareissa, saatoin olla ehkä hieman kateellinen. Nyt sitten janoankin tosissani kunnon kotibileitä tai villiäkin villimpää baarireissua. Oih ja voih.

Tänään olisi Hannibalissa Ladies nightit ja esiintymässä Talentista tuttu Mr. New York, mutta tokkopa minua siellä näkee, kun huomenna on oltava kahdeksalta töissä. Siispä huomenna, jos enää töiden jälkeen jaksan.. Olen kuitenkin siinä kymmenen maissa kotona (Työpäivä on siis huomenna 8-13 päiväkodilla muuttopuuhissa ja 17:30-22 siivoamassa...)

Pääkin särkee jo varmaan kolmatta päivää putkeen, kurjuus.

f o t o.

1. Kuva sinusta syntymäpäivänäsi.


2. Nuorin kuva itsestäsi, jonka löydät digitaalisessa muodossa.

Ripari, minä äärimmäisenä oikealla.

3. Kuva sinusta lempivaatteissasi

Ei noi nyt ihan lempikuteet ole mut melkein, ainakin neuletakki.

4. Kuva, jossa teet typerän ilmeen kameralle


5. Kuva, jota olet saattanut muokata tehdäksesi itsestäsi viehättävämmän.


6. Kuva sinusta yönä jota kadut.
Eipä ole.

7. Kuva, jossa olet todellinen oma itsesi.

...Hyi!

8. Uusin kuva sinusta.


9. Kuva ajasta, jolloin kaikki muuttui.
ks. kuva 1.

10. Kuva, jossa olet naurettava.



11. Kuva, jossa näytät uutta hiusmallia/väriä.


12. Kuva ajasta, joka on jo ohi, mutta toivoisit, ettei se olisi.

Wanaja ja kesä.

13. Kuva ajasta, joka on jo ohi, etkä voisi olla kiitollisempi siitä.

Ei muuten mut oli kauhee darra.

14. Kuva sinusta, kun olet kaikkea muuta kuin iloinen.

Ysiluokan kevät.

15. Kuva, jota et tiennyt otettaneen.

Vaarin seittemänkymppiset viimekesänä.

16. Kuva sinusta jonkun rakastamasi kanssa.

Laivalla marraskuussa -09.

17. Kuva, jossa olet hyvin humalassa.
Ks. kuva 1.

18. Kuva siitä, miten haluaisit maailman näkevän sinut.

Täysin omana itsenäni ja normaalina.

19. Kuva sinusta, kun olit eri ihminen kuin nyt.

Ysiluokan jälkeinen kesä, eli -07.

20. Kuva, joka selittää, kuinka vietät päiväsi.

Otan rennosti.

21. Kuva, joka saa sydämesi sattumaan.
Kuva numero 7.

22. Kuva, joka saa sydämesi hymyilemään.

Teemunihan se siinä.

Military fashionshow.

Piipahdin tuossa äskettäin Johannan kanssa kaupungilla. Ei tietenkään olisi kipeänä ehkä kannattanut lähteä, mutta ajattelin pienen ostoskierroksen piristävän. Ja piristihän se. Mukaan tarttui yhtä jos toistakin, ensimmäiseksi mainittakoon mustat farkut ja mustat farkkulegginsit. Näiden lisäksi haalin mukaani sangen monet alusasut itselleni, sekä Teemulle, joka sai siis kahdet bokserit; valkoiset vaaleanpunasydänkuvioiset "Love Doctor"-tekstillä, sekä leopardikuvioiset ruskeat. Aika villit nuo viimeksimainitut.

Seppälän lastenosastolla oli sellaisia söpöjä smile- ja rauhanmerkkikaulakoruja, teki niin mieli haalia niitä kaikissa mahdollisissa väreissä.

Kohta koittaa Salkkareitten vuoro.

Hello, Baghdad

Tänä sangen miellyttävänä tiistaiaamuna päätin jäädä kotiin sen sijaan, että olisin mennyt töihin. Päätökseni minulle suoman luppoajan käytinkin sitten tuskastelemassa blogille uutta ulkoasua. Alunperin tarkoitus oli tehdä taustasta tummanharmaa, mutta koska en vaan kertakaikkiaan saanut Picasaa ja Bloggeria tekemään yhteistyötä sävyn kanssa, joten... Black it is. Katsotaan josko joskus tekisin pohjasta vaikkapa violetin, sellaisen... purppuraisen. Aika hauskaa muuten, kun miettii miten monta eri nimitystä käytännössä samalle värille on. Violetti, liila ja purppura. Mutta kun ajatellaan väriopin kautta, eikös liila ole se violetin sävy, joka syntyy, kun sekoitetaan enemmän sinistä, kuin punaista väriä. Ja luonnollisesti sitävastoin purppura on se, jossa on enemmän punaista. Hoho. Jännä.

Eksyin ehkä hieman aiheesta.

Nyt menen rasvomaan rohtunutta ja kuivaa nenääni.

New beginning.

Pientä uudistumista ilmassa. Päätin yllättäen, että haluan jotakin uutta tylsältä opiskelijanelämältäni, ja aloitin uuden blogin. Tälläkertaa valloitan bloggerin, vanha blogi on edelleen luettavissa TÄÄLLÄ.

Sisältö tulee luultavasti pysymään pitkälti samana, mutta toivon päivitystahtini hieman parantuvan.