Havahduin juuri äsken, suureksi ikäväkseni tajuamaan, että elämäni on tylsää. Tai tylsempää kuin ennen. Mukamas. Ja tottahan se on, tämä päiväkotityössäoppiminen on suuresti rajoittanut esimerkiksi baarissa ravaamistani, mikä on sääli... Mutta toisaalta hyväkin asia, säästyypähän vähäiset pennoseni.
Viikonloppuna Teemun lähdettyä sukuloimaan ja forssankotiinsa, oli määrä lähteä vähän juhlimaan, tai niin olin suunnitellut, mutta kuinka kävikään. En mennyt. Ei tipan tippaa alkomahoolia koko viikonloppuna. Eiku,, perjantaina taisin juoda yhden siiderin! Kun sitten sunnuntaina kuulin Teemun olleen kaverinsa ja tämän tyttöystävän kanssa ravitsemusliikkeessä ja exänsä tupareissa, saatoin olla ehkä hieman kateellinen. Nyt sitten janoankin tosissani kunnon kotibileitä tai villiäkin villimpää baarireissua. Oih ja voih.
Tänään olisi Hannibalissa Ladies nightit ja esiintymässä Talentista tuttu Mr. New York, mutta tokkopa minua siellä näkee, kun huomenna on oltava kahdeksalta töissä. Siispä huomenna, jos enää töiden jälkeen jaksan.. Olen kuitenkin siinä kymmenen maissa kotona (Työpäivä on siis huomenna 8-13 päiväkodilla muuttopuuhissa ja 17:30-22 siivoamassa...)
Pääkin särkee jo varmaan kolmatta päivää putkeen, kurjuus.
