Hyvää (Depeche Moden säestämää) sunnuntaiaamua vaan kaikille. Tulin, koska koen parhaillaan hyvinkin voimakasta halua kirjoittamiseen, mutta koska en yksinkertaisesti pysty keksimään, mitä kirjoittaisin, niin löpisenpäs nyt tänne sitten kaikenlaista turhaa teidän (koska blogillani on varmasti ainakin kaksi lukijaa) iloksenne ja suruksenne.
Viettelin eilen pienenpientä ryypiskelyiltamaa kera Teemun, sekä kahden S:n kanssa. Alunperin en ollut aikeissa lähteä jatkamaan iltaa baariin, mutta niinhän me sitten pienen väännön jälkeen päädyimme Hannibaliin, taas kerran. Oli kuitenkin loppupeleissä ihan mukavaa, törmäsin muutamaan tuttuun, mutta yksi oli ehdottomasti ylitse muiden, nimittäin eräs hyvä ystäväni ala-asteelta ja yläasteen kasiluokkaan saakka.
Hauskaa sinänsä, että olin juuri menneinä päivinä ajatellut tätä kyseistä naista melko paljonkin, niinkuin olen ajatellut montaa muutakin vanhaa kaveriani, joihin en enää niinkään ole yhteyttä pitänyt.
No, juttelimme siinä sitten hetken tupakoinemme, ja nyt haluaisin kovin kutsua neitosen tänne meille. Nyt hieman vanhempana ja kypsempänä voinen todeta, että syy, jonka vuoksi minä ja tämä kaverini silloin kerran ajauduimme erillemme, on jumalattoman typerä, ja haluaisin todellakin saada sen hyvän ystävän takaisin, joka minulla kerran oli.
Toivon, ettei nyt ole liian myöhäistä, vaikka tuskinpa koskaan on.
